Mikä on museokaupan rooli museossa ?



Monet museot ajattelevat, että museokaupasta saatavat tulot tasapainottavat kivasti kassavirtaa. Tämä pitääkin hyvin paikkansa, mutta museokaupalla on huomattavasti tätä laajempikin rooli museon markkinoinnissa ja osana museoelämystä. Hyvin rakennettu ja kiinnostava museokauppa houkuttelee ihmisiä,  jotka kiinnostuvat kaupan takia myös museosta ja sen tarjonnasta. Museokaupassa voidaan siis tuoda museon tarjontaa houkuttelevalla tavalla esiin. Esimerkiksi itseäni alkoi kiinnostamaan reissu Suomen Ilmailumuseoon tai Suomen Rautatiemuseoon pelkästään nettikaupan tarjonnan takia: 


Tony Kent (2010)[1] on tutkinut museokävijöitä Lontoossa. Hän kertoi, että 75% museoon tulossa olevista ihmisistä aikoi käydä myös museokaupassa ja harkitsi myös ostosten tekemistä siellä. Tämä kuvastaa sitä, että ihmisillä oli hyvät ennakkotiedot museosta ja museokaupasta jo ennen käyntiään. Pienellä määrälle ihmisistä museokaupassa käynti oli jopa pääsyy museoon tulemiseen.


Kevytkin museokauppa netissä on parempi kuin ei kauppaa lainkaan 



Markkinoinnillisista syistä museoiden kannattaisi perustaa nettikauppa tai vähintään esitellä kaupan valikoituja tuotteita netissä. Nettikaupan perustaminen voi tuntua isolta asialta, ja siksi ehkä kannattaa harkita edes kevyempää versiota nettikaupasta. Helposti saa pystyyn sellaisen nettikaupan, missä on jokin kuva ja muutaman lauseen kuvaus myytävistä tuotteista. Tähän voisi lisätä jonkin listauksen myytävistä tuotteista. Vähän kömpelö esimerkki löytyy Jyväskylän taidemuseolta. Parempi olisi liittää mahdollisuus tilata sähköpostilla tuotteita siten, että ostajat maksavat tuotteet ennakkoon tilille tai tilausten mukana lähetetään lasku. Tämäntyyppisiä kauppoja on ”nettikauppoja” museoilla on useita. Esimerkiksi Emil Cedercreutzin museolla Harjavallassa listataan ilman kuvia myytäviä tuotteita. Akseli Gallen-Kallelan museolla myös pieni verkkokauppa, julisteita, kirjoja yms. Siellä jokaista yksittäisestä tuotteesta on kuva ja kuvaa klikkaamalla avautuu tilauslomake. Tämä on ehkä vähän kömpelö, jos ihminen tilaa useita tuotteita. Mutta hyvä asia on, että joka tuotteesta on kuva.



Parempi ratkaisu on Hämeenlinnan taidemuseolla, jossa joka tuotteesta kuva ja tilaus simppelisti sähköpostilla.


Museokauppa syventää museoelämystä    



Tony Kentin tutkimuksessaan selvisi, että museokauppa on merkittävä osa museoelämystä. Kauppa täydentää museokäyntiä, saa museon ideologian elämään arkipäiväisissä tuotteissa ja syventää museossa opittuja asioita. Museokaupan tuotteet nähdään osana museoelämystä. Myös tekemäni Punaviiniä ja kulttuuria -tutkimuksen[2] mukaan 65% museossa kävijöistä oli sitä mieltä, että museokaupan tuotteet ovat osa museoelämystä:




Millaiset tuotteet sitten syventävät museoelämystä? Todennäköisesti museoelämystä syventävät parhaiten tuotteet, jotka liittyvät näyttelyihin, museon ideologiaan tai teemoihin
Esimerkiksi nykytaiteen museo Kiasman kävijöiden kannattaa piipahtaa museokaupassa, sillä siellä on tarjolla useita oivaltavia ja hauskoja tuotteita, esimerkiksi muistilehtiöitä, joissa on tilaa tulkinnalle aivan kuin Kiasmassakin.


Työväen museo Verstaan kävijöiden kannattaa varmasti poiketa myös museokaupassa, sillä kaupan tuotteissa on paljon kiinnostavia ja ihmeellisiä tuotteita, jotka epäilemättä liittyvät museon näyttelyihin. Museokaupasta voit ostaa esimerkiksi Kekkonen hiuspinnin (6€) tai kalvosinnapit (24€). Lenin- korviksia (15€) ei myöskään ihan joka tytöllä ole.

Museokaupasta ostetut tuotteet auttavat muistamaan museoreissun


 
Sen lisäksi, että museokaupan tuotteet ovat osa museoelämystä, ne saavat sen myös pysymään mielessä pitkään. Ihmiset ostavat museokaupoista sekä nostalgisia tuotteita, että tuotteita mitkä muistuttavat heitä itseään museoreissusta (Cummings and Lewandowska, 2000)[3]. Kaupan tuotteiden avulla museokokemuksen voi liittää omaan identiteettiin. Ihmiset ostavat esineitä kaupasta ja niistä tulee heille osa heidän tarinaansa. Monet tuotteet symboloivat ihmisille heidän museossa oppimiaan asioita (Delaney, 1992)[4]. Tekemäni Punaviiniä ja kulttuuria tutkimuksen mukaan monien suomalaisten mielestä museokaupasta on mukavaa ostaa itselle muistoja museokäynnistä:




Ateneumissa kävijät muistavat taidemuseoreissunsa pitkään kun raaputtavat auton ikkunoita seuraavat talvet Pekka Halosen taideteoksesta tehdyllä ”Lumisia männyntaimia” – jääraaputtimella (5€)  tai suojautuvat sateelta Halosen ”Tomaatteja”- sateenvarjon alla (38€) tai napsivat pillereitä Hugo Simbergin teoksesta tehdystä ”Haavoittunut enkeli” pillerirasiasta (6,50€).




Etelä-Karjalan taidemuseo -reissu muistuu mieleen kun tekee muistiinpanoja Torsten Wasastjernanin teoksen Kuutamo- muistikirjaan (9€), siivoaa keittiötä Keisarimenu- tiskirätillä (3,70€) tai peilailee itseään Pariisitar taskupeilistä (4€).


Lahjaksi ostetuilla museokaupan tuotteilla markkinoidaan museota



Kun ostaa museokaupan tuotteita itselle tai lahjaksi, ne myös markkinoivat lähipiirin ihmisille museota ja sen elämyksiä. Monissa museokaupoissa on paljon lahjaksi sopivia esineitä. Yksiä suosikeistani on liikennemuseo Mobilian kilometripylväs kivikello ja hopeinen bussi pinssi. Rupriikin metallinen kassakoneterotin on myös kivannäköinen. 

Yhteenveto museokaupan rooleista museossa






Museokaupalla on potentiaalia, sillä se tuntuu kiinnostaa lähes kaikkia. Tekemäni asiakastyytyväisyystutkimuksen mukaan kirjamuseo Pukstaavin[5] museokauppa kiinnosti 79% seudun asukkaista ja heistä yli puolet oli kaupassa käynytkin. Eroja taustaryhmissä ei juurikaan ollut. Lähes jokainen museossakävijä (82%) käy myös museokaupassa. Olennaista siis laajentaa (elämystä tukevia tuotteita) ja pidentää (muistoksi sopivia esineitä) museoelämystä kaupan tuotteiden avulla. Museokaupassa käy myös merkittävä määrä sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole käyneet museossa lainkaan. Olennaista on siis myös, että kauppa ja sen tuotteet markkinoivat museota.





[1] Kent, Tony. "The role of the museum shop in extending the visitor experience." International Journal of Nonprofit and Voluntary Sector Marketing 15.1 (2010): 67-77.

[2] Punaviiniä ja kulttuuria tutkimus tehtiin alkuvuodesta 2016. Tutkimuksen tietoja julkaistaan sekä tässä blogissa, että Miratio-blogissa.

[3] Cummings N & Lewandowska M. (2000): “The Value of Things”. Birkhauser: Boston.

[4] Delaney J. (1992): “Ritual space in the Canadian museum of civilisation: consuming Canadian identity”. In Lifestyle Shopping, the Object of Consumption, Shields R (ed.). Routledge: London; 136–148.

[5] Tiedot Pukstaavin asiakastyytyväisyystutkimuksesta (2015) on julkaistu Pukstaavin luvalla.











Kommentit

Suositut tekstit